4.9.1984

Sinikka A:n kanne

Sinikka ja Ilkka A olivat 5.5.1981 allekirjoittamassaan sopimuksessa asumus- tai avioeron varalta sopineet, että mahdollisen eron tapahtuessa heidän yhteinen lapsensa B jää Ilkka A:n huoltoon ja että Ilkka A ei tule vaatimaan mitään elatusapumaksua lapselle. Lisäksi oli sovittu Sinikka A:n oikeudesta tavata lastaan. Kemin RO oli 15.5.1981 julistamallaan päätöksellä, tuomitessaan A:n puolisot avioeroon, määrännyt B:n Ilkka A:n huoltoon sopimuksen mukaisesti. B:n tapaamisten yhteydessä oli käynyt selville, että lapsi meni tapaamisten jälkeen vastahakoisesti takaisin Ilkka A:n luokse. Tilanne ei ollut lapsen kehityksen kannalta eduksi ja tästä syystä Sinikka A:ta oli pidettävä soveliaampana lapsen huoltajaksi, joten olosuhteet olivat RO:n päätöksen julistamisen jälkeen olennaisesti muuttuneet.

Sen vuoksi Sinikka A oli Kemin RO:ssa vaatinut, että mainittuun sopimukseen perustuva Kemin RO:n päätös kumotaan lapsen huoltoa koskevalta osalta sekä että B määrätään Sinikka A:n huoltoon ja Ilkka A velvoitetaan suorittamaan B:lle elatusavuksi 450 markkaa kuukaudessa.

Ilkka A:n kanne

Sinikka A ei tuloistaan huolimatta ollut millään tavalla osallistunut B:n elatukseen. Sen vuoksi Ilkka A oli vaatinut, että hänen ja Sinikka A:n 5.5.1981 allekirjoittama sopimus asumus- tai avioeron varalta julistetaan mitättömäksi siltä osin kuin se koskee lapselle tulevaa elatusapua ja että Sinikka A velvoitetaan suorittamaan B:lle elatusapua 450 markkaa kuukaudessa.

Sinikka ja Ilkka A olivat vastustaneet toistensa kanteita ja vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Kemin RO:n päätös 5.10.1982

A:n puolisot olivat avioeron varalta 5.5.1981 tekemällään sopimuksella sopineet heidän 17.1.1980 syntyneen lapsensa B:n huollosta siten, että lapsi jäi isänsä huollettavaksi ja kasvatettavaksi. Kemin RO oli 15.5.1981 tuomitessaan A:n puolisot avioeroon vahvistanut mainitun sopimuksen.

Sinikka A oli tavannut lastaan sopimuksen mukaisesti kaksi kertaa kuukaudessa ja imettänyt lasta aikanaan yli kymmenen kuukauden ajan. Näin ollen hän oli osoittanut rakkautensa ja kiinnostuksensa lapseensa. Sinikka A:n viedessä lasta Ilkka A:n luo tapaamisoikeudelle varatun ajan päättyessä tämä oli tehtävä usein vastoin lapsen tahtoa lähes väkisin. Lapsen oli näytetty tapaamiskerroilla leikkivän 5-vuotiaan sisarpuolensa kanssa ja kaipaavan tätä isänsä luona ollessaan. Jokaisen tapaamiskerran jälkeen B oli nukkunut seuraavat kaksi yötä rauhattomasti ja itkeskellyt unissaan sekä käyttäytynyt uhmakkaasti, minkä RO oli katsonut johtuvan siitä, että hän kaipasi äitiään ja sisarpuoltaan. Kummankin asianosaisen RO oli katsonut henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan yhtä sopivaksi lapsensa huoltajaksi ja kasvattajaksi.

Tämän vuoksi RO oli katsonut B:n edun vaativan, että hänen huoltonsa ja kasvatuksensa avioliiton 114 §:n 1 momentin ja holhouslain 23 §:n 2 momentin nojalla uskottiin Sinikka A:lle. Lapsen elatuksesta annetun lain säännösten nojalla Ilkka A oli velvoitettu maksamaan lapselle elatusapua 450 markkaa kuukaudessa kuukausittain etukäteen 5.10.1982 alkaen, kunnes lapsi täytti 18 vuotta tai sitä ennen voi itsensä elättää tai asiasta ehkä toisin sovittiin tai määrättiin. Ilkka A:lle oli vahvistettu holhouslain 23 a §:n nojalla oikeus tavata ja pitää luonaan lasta joka toisena viikonloppuna perjantai-illasta kello 18.00 sunnuntai-iltaan 18.00 sekä juhlapyhinä joka toinen joulu, pääsiäinen sekä juhannus- ja pyhäinmiesten päivä ja kesäloma-aikana yhteensä kuukauden verran asianosaisten sopimana aikana. Ilkka A oli velvoitettu korvaamaan Sinikka A:n oikeudenkäyntikulut 3.240 markalla, mihin saatiin lisätä pöytäkirjan leima- ja lunastusmaksu.

Rovaniemen HO:n tuomio 31.8.1983

HO, jonka tutkittavaksi Ilkka A oli saattanut jutun, oli katsonut jääneen näyttämättä, että olosuhteet Kemin RO:n 15.5.1981 julistaman, B:n huoltoa koskevan päätöksen jälkeen olisivat muuttuneen niin olennaisesti, että Sinikka A B:n etua silmälläpitäen olisi katsottava soveliaammaksi B:n huoltajaksi kuin Ilkka A. Sen vuoksi HO oli hylännyt Sinikka A:n kanteen ja määrännyt, ettei Ilkka A ollut kuitenkaan saava takaisin, mitä hän mahdollisesti oli RO:n päätöksen perusteella suorittanut lapselleen elatusapua.

HO oli katsonut, että Ilkka ja Sinikka A olivat 5.5.1981 allekirjoittamassaan sopimuksessa asumus- tai avioeron varalta sopineet muun muassa, että Ilkka A ei tule mahdollisen eron tapahtuessa vaatimaan mitään elatusmaksua B:lle. Kun sopimus ei muutenkaan turvannut lapsen elatusta, se oli lapsen elatuksesta annetun lain 7 §:n 3 momentin nojalla tältä osin mitätön. Vaikka Ilkka A ei ollut avioerojutun yhteydessä vaatinut elatusapua lapselle, hänellä oli oikeus esittää mainittu vaatimus myöhemmin. Sen vuoksi HO oli avioliittolain 80 §:n 2 momentin ja lapsen elatuksesta annetun lain säännösten nojalla velvoittanut Sinikka A:n suorittamaan B:lle elatusavuksi 350 markkaa kuukaudessa HO:n tuomion antopäivästä lukien kuukausittain etukäteen kunnes lapsi täytti 18 vuotta tai sitä ennen kykeni itsensä elättämään.

KORKEIN OIKEUS

Pyytäen valituslupaa Sinikka A haki muutosta HO:n tuomioon vaatien sen tuomion kumoamista ja asian jättämistä RO:n päätöksen varaan sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Lupa myönnettiin Sinikka A:lle Ilkka A:n kanteen osalta 9.12.1983 ja oman kanteensa osalta 1.3.1984. Ilkka A antoi häneltä pyydetyn vastauksen muutoksenhakemukseen. Sen lisäksi asianosaiset antoivat kumpikin asiassa heiltä vielä pyydetyt vastaukset.

KKO t. tutki jutun. HO:n lausumilla perusteilla sekä lapsen huollon osalta myös sen vuoksi, ettei muutoinkaan ollut aihetta muuttaa Kemin RO:n 15.5.1981 julistamaa päätöstä huollosta, KKO katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n tuomion lopputulosta, joka siis lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 8.4.1983 annetun, 1.1.1984 voimaan tulleen lain ja lapsen elatuksesta annetun lain säännösten nojalla jäi pysyväksi. Asian laadun vuoksi Ilkka A sai pitää hänellä vastauksen antamisesta KKO:ssa olleet kulut vahinkonaan.